Sushia !

Tämä on nopea päivitys siitä, kuinka sitä täytyy näköjään lähteä Italiaan, jotta oppii pitämään japanilaisesta ruuasta. Luultavasti olen kuitenkin vain valinnut huonot paikat Suomessa, sillä eilisen Yagura-kokemuksen jälkeen aiempi "en mä oikeen tykkää sushista"-mielipide on heitetty romukoppaan. Lisäksi havaitsin, että pelkkä hippunen wasabia riittää polttamaan koko suun, mutta hei, kaikkea täytyy maistaa. Aikaisemmin en ole myöskään tykännyt katkaravuista, mutta täällä olen syönyt niitä mukisematta - kummia juttuja tämä vaihto saakin aikaan, uusia makuelämyksiä ja kaikkea.

Mara kysyi siis eilen spontaanisti, lähdenkö hänen, poikaystävän Johnin ja heidän kavereidensa kanssa syömään sushia. Ja yhtä spontaanisti päätin lähteä, kun illaksi ei mitään suunnitelmia ollut. Sain myös yhtä spontaanisti houkuteltua mukaan tänne kolmeksi vuodeksi opiskelemaan muuttaneen Sallan, johon tutustuin Suomi-seuran kokouksessa. Meitä oli aikamoinen porukka, kaksitoista, jos oikein muistan. Salla ja minä otimme suomalaiseen, hillittyyn tapaan vain lasilliset viiniä ja kahdeksan palan sushi mix-lajitelman, mutta muu porukka oli oikeasti tullut syömään. Pöytään kannettiin kaksi puista "laivaa" (ks. kuva) täynnä sushia, ja erilaisten herkkujen virta pöytään ei katkennut oikeastaan missään vaiheessa. Myöhemmin saimmekin kuulla, että muut olivat valinneet 20€ maksavan all you can eat-menun, eli sushia sai syödä niin paljon kuin jaksoi kiinteällä hinnalla. Sallan kanssa vain ihmeteltiin, kuinka paljon porukka oikein jaksoi syödä ja juoda, kun kellokin oli jo yhdeksän. Täällä tosin on huomannut sen, että monet ravintolat itse asiassa aukeavat vasta seitsemän-kahdeksan aikaan, eli ruokarytmi on paljon myöhäisempi kuin Suomessa.

Sushi mix-lajitelma.

Istuimme ja seurustelimme ravintolassa monta tuntia, ja sain autokyydinkin kotiin Maran poikaystävältä, jonka luo Mara oli taas kerran menossa yöksi. Tässä vaiheessa voisi kai jo sanoa, että Mara käytännössä asuu siellä ja minulla on käytännössä oma huone. Maran ja Johnin kaverit olivat myös tosi mukavia, ja on aina mahtavaa tutustua paikallisiin; he tietävät ne kaupungin oikeasti parhaat paikat. Opin myös illan aikana, että lause "katson merta" kuulostaa italialaisen korvissa kahdelta hyvin, hyvin rumalta sanalta. Samoin "katson sukkia." Eli kun matkustatte Italiaan, yrittäkää olla puhumatta katsomisesta, varmuuden vuoksi. Saimme myös yhden mahdollisen selityksen sille, miksi italialaiset puhuvat voimakkaasti ja tunteikkaasti koko kehollaan, kun taas suomalaisten ilmaisu on hillitympää: kylmyys! Johnin kaverin mukaan suomalaisten on täytynyt tottua säästämään ja varastoimaan energiaa kylmän takia, eikä silloin voi heilutella käsiään tai aukoa suutaan turhan paljon. Välillä tulee ikävä Pohjolan vähäeleisyyttä ja rauhallisuutta kaiken tämän naurun, laulun, huitomisen ja läjäytän-nyt-nämä-tunteet-naamallesi-kulttuurin pyörteissä, mutta haluaisin minä jotain täältä viedä Suomeenkin. En ehkä ihan poskisuukkoja - herrajestas sentään - mutta vähän vapautuneempaa tunteiden näyttämistä kyllä (sää on sitä paitsi lämmennyt esi-isiemme vuosista, ei sitä energiaa enää loputtomasti tarvitse varastoida).

Tänään perjantaina hurautin myös bussilla keskustan ulkopuolelle kielikeskukseen, jossa tein lyhyen italian kielen testin. Sen perusteella minut sijoitetaan tasolleni sopivalle italian kielikurssille, joka alkaa lokakuun lopussa, kestää jouluun ja on kaiken lisäksi ilmainen. Aion silti edelleen käydä Annan kanssa myös AEGEE:n järjestämällä iltakurssilla kerran viikossa, eli kielitaidon parantaminen on nyt todellakin ykkösprioriteettini. Bussissa tuli muuten ensimmäistä kertaa lipuntarkastaja, ja ainakin pari onnetonta jäi satimeen. Täällä se käy todella kalliiksi, sillä sakko liputta matkustamisesta on 240 €! Siis ihan älytön summa. Hirvittää ajatellakin, että ensimmäisen bussimatkani täällä matkustin vahingossa pummilla, koska en muistanut leimata lippua. Ei siis riitä, että piletti on mukana, vaan se täytyy muistaa myös leimata. Kaiken kaikkiaan bussit ja ratikat toimivat täällä hyvin, ovat suunnilleen aikataulussa ja 90 minuuttia voimassa oleva kertalippu maksaa vain 1,20 €. En aio hankkiakaan kuukausilippua, ja kun kielikurssikin tullaan järjestämään keskustassa, niin tarvetta bussilla matkustamiseen ei juuri ole.

Viale Morgagni.

Via Benevieni.

Tänään olen kokenut myös pienoisia kärsimyksen hetkiä, kun suomen kielen tunnilla yhden opiskelijan tehtävänänä oli esitellä jokin suomalainen kappale ja soittaa se muulle luokalle. Sanoja käytiin sitten yhdessä läpi. Ja tietenkin kaikista, kaikista upeista suomenkielisistä lauluista opiskelija oli valinnut Mikael Gabrielin ja Kristiina Braskin dueton Kipua. Eeeih. Teki hirveästi mieli soittaa muutama vähän edustavampi kappale, sillä nyt kaikkien ryhmäläisten mielissä suomalainen musiikki tiivistyy nasaaliseen teiniralliin. Siis ei millään pahalla, mutta kuitenkin.

Huomenna Bologna ja Modena, herätys 6.00, ihanaa viikonloppua toivottelee sushi-fani90 !