Syksy saapuu Toscanaan

Mullistavia sääuutisia - heräsin aamulla siihen, että oli kylmä! Kirkonkellot eivät olleet edes ehtineet aloittaa järkyttävää kilkatustaan, kun täirisin jo sulkemaan ikkunan ja vetämään villasukat jalkaan. Pussilakanan sisäänkin piti laittaa jo peitto. Tähän saakka on siis hyvin voinut nukkua ikkuna auki, mutta tänä aamuna tuli ilmeisesti raja vastaan. Seuraaviksi päiviksi on luvattu taas +25 ja aurinkoista, mutta aamuinen sade ja huoneen viileys muistuttivat, että kyllä se syksy saapuu jossain vaiheessa tännekin. Kylmintähän täällä tulee olemaan talvikuukausina juuri sisätiloissa, kun pattereita ei pidetä päällä, kaikkialla on kivilattiat ja ikkunat falskaavat. Lunta täällä on ollut viimeksi kuulemma kolme vuotta sitten, mutta lämpötila voi silti joulu-tammikuussa laskea viiteen asteeseen tai jopa lähelle nollaa. Silloin vois lähteä evakkoon Sisiliaan...

Kotikatu, Via San Gallo.

Keittiö.

Jääkaappitaidetta.

Mara oli jo toisen yön peräkkäin poikaystävänsä luona, eli olen saanut asuttaa huonetta käytännössä yksin. Muutkin tytöt ovat jatkuvasti menossa jossain, silloin tällöin törmätään keittiössä tai rapussa. Eilen kun tulin kotiin, keittiössä istui Giada ja muutama hänen opiskelijakaverinsa iltateellä. Liityin hetkeksi seuraan ja kykenin nyt jopa järkevään keskusteluun typerän si, si-nyökkäilyn ja hymyilyn sijaan. Yksi kavereista jopa sanoi, että puhun hyvää italiaa, mutta se taisi olla vain kohteliaisuus. Täällä ollaankin todella kohteliaita, lämpimiä ja läheisiä; Mara sanoo aina "ciao bella" tai "ciao cara", eli rakas. Älkää sitten Suomessa ihmetelkö, jos yhtäkkiä heittelen ihanaa, rakasta, kultaa ja kaunista kaikille ja kaikkialle - täällä ne ovat vain sanoja. Kuulen ja puhun italiaa siis kotona, luennoilla ja suurimmaksi osaksi myös Erasmus-tyttöjä nähdessä, koska ranskalainen Lisa ei puhu lainkaan englantia. Lisa muuten asuu melkein naapuritalossa (viereinen katu), joten kävelemme illanvietoista aina yhdessä kotiin, kätevää.

Opinto-ohjelmani alkaa näyttää jo huomattavasti kirkkaammalta, sillä olin eilen suomen kielen infotilaisuudessa ja tapasin opettajia ja lisäksi turkulaisen Tiinan, joka suorittaa täällä harjoittelua (minä olen täällä aina Rico ja Tiina on Dina, vaikeita nää suomalaiset nimet). Tutustutin hänet heti samana iltana paikalliseen opiskelijoiden pelastukseen, eli aperitiivi-kulttuuriin. Mietin aina välillä, että voiko se oikeasti olla kannattavaa...nytkin buffet-pöydän ympärillä kuhisi kuin muurahaispesässä, ja tarjolla oli napostelujuttujen lisäksi ihan "oikeaa" ruokaakin, pastaa ja kanasalaattia. Toisaalta noutopöytä houkuttelee paikalle runsaasti asiakkaita, jotka ehkä sitten ostavat sen yhden jälkeen toisenkin juoman. Suomessakin olisi varmasti tilausta kyseiselle konseptille - bisneshaukat ja ekonomisti-kaverit, tässä teille ilmainen vinkki, olkaa hyvä.

Lisa ja Lisan kämppis kotimatkalla Moyosta.

Samainen kotimatka.

Humanistin jakamien bisnesneuvojen kautta takaisin opintoihin. Joka päivä on joku luento, mutta vastapainoksi päivät eivät ole pitkiä. Tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin on Linguistica generale-kurssi, eli yleistä kielitiedettä. Suomessa yhtä kurssia on yleensä kerran viikossa, täällä taas kolmesti viikossa. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin on Laboratorio di lingua finlandese, eli suomen kieltä niille ihmeellisille italialaisopiskelijoille, jotka sitä haluavat opiskella (moni on lähdössä vaihtoon Suomeen, siinä oikeasti se suurin syy). Tulen pitämään oman oppimispäiväkirjan lisäksi esityksiä ja alustuksia esimerkiksi jostain tietystä käytännön sanastosta ja konkreettisista keskustelutilanteista tai kieliopin osioista. Olen siis kurssilla tavallaan opiskelija, tavallaan myös opettaja. Tiina sanoikin hauskasti: "me laitetaan sut töihin!" Tosi hyvää opetus- ja S2-kokemusta se tuleekin kyllä olemaan, odotan jo innolla ensi viikkoa ja ensimmäistä tuntia. Marraskuun alussa alkaa kurssi suomalais-ugrilaisten kielten kirjallisuudesta, ja lisäksi saan tehdä yhden kurssin (12 op, wou) kirjatenttinä jostain Ison suomen kieliopin osiosta. Kielioppitentti ISK:sta, se joka fennistin painajainen. Uskoin jo välttäneeni sen tekemällä viime vuonna pari kielioppikurssia, mutta ei...se seurasi minua näköjään Italiaan. Minkä taakseen jättää, sen Firenzestä löytää.

Olen huomannut italialaisesta opiskelukulttuurista yhden kurssin perusteella sen, että opetus on hyvin perinteistä ja mekaanista. Yhden kurssin pohjalta ei tietenkään pitäisi tehdä yleistyksiä, mutta sellainen käsitys minulla oli jo ennen tänne tuloa. Professori stereotyyppisessä tweed-takissaan tulee luokkaan, näprää vartin tietokoneen ja videotykin kanssa (joita ei edes käytä) ja aloittaa sitten luennoinnin. Opiskelijat eivät viittaa, kysy tai avaa suutaan, eikä ryhmätöitä, keskusteluja tai muuta aktivoivaa ole. Osallistumispakko on 70% luennoista, mikä on todella vähän siihen verrattuna, että kotipuolessa saa olla yleensä kaksi poissaoloa koko kurssilta. Lisäksi mitään läsnäololistaa ei kerätä. Olen kuitenkin päättänyt olla hyväksikäyttämättä tätä akateemista super-vapautta, sillä luennoilla oppii italiaa ja tentti on toivottavasti helpompi, kun on jotain muistiinpanoja. Äsken tosin katsoin aamulla tekemiäni merkintöjä, ja olen mm. piirtänyt banaanin, kirjoittanut isolla LESSICO/SINTASSI muistamatta mitä siitä mainittiin ja kirjoittanut "Inventario di segmenti - ilmeisesti joku tutkimus, ota selvää!!" No, oli siellä muistiinpanoissa jotain hyödyllistäkin, ehkä. Joka tapauksessa on paljon helpompi seurata opetusta vieraalla kielellä, kun opettaja havainnollistaa asioita samalla taululle. Vielä yksi merkittävä eroavaisuus Suomen ja Italian koulutusjärjestelmissä: Helsingin yliopistossa kaikki toimii opiskelijat purkavat tuntojaan vessakoppien oviin, täällä mikään ei toimi se tehdään näköjään luentosalin tuoleihin.

Padottuja tunteita penkeissä.

Seuraavaan kertaan, nyt lähden keittelemään pastaa, sen jälkeen soitan ehkä taas yhden "internet-yhteydessä välillänne on ongelma, odota kun yritämme palauttaa puhelun"-skypeilyn kotiin ja sitten onkin italian kielikurssi kuudesta kahdeksaan, joka torstai tästä eteenpäin. Kämppikset muuten vähän naureskelivat kuultuaan Oton nimen, koska numero 8 on italiaksi otto. Lisäksi rico (Riikka on liian vaikea, en edes yritä enää) tarkoittaa italiaksi rikasta.

Kahdeksan ja Rikas, vitsit mikä pari.