Aperitiiveja, vaihtareita ja raekuuroja

Pienen blogi-hiljaiselon ja ihmettelyn jälkeen on hyvä päivittää taas vähän kokemuksia. Keskiviikkona pääsin tutustumaan ekaa kertaa muihin vaihtareihin, kun ISF järjesti aperitiivit Moyo-nimisessä, rennossa ravintolassa. Italiassa tosi suosittu aperitiivi-konsepti pitäisi saada Suomeenkin: maksat yhdestä juomasta, ja sen hinnalla saa syödä buffetista salaatteja, risottoa, kanansiipiä, pastaa, sipulirenkaita - kaikkea kevyttä naposteluruokaa niin paljon kuin haluaa. Juttelin illan aikana varmaan parinkymmenen eri ihmisen kanssa, kun "piiriimme" tuli aina uusia opiskelijoita, ja sama litania alkoi joka kerta alusta: "mistä tulet, mitä opiskelet, missä asut?" Kun nämä pakolliset speksit oli suunnilleen kaikkien kanssa vaihdettu, oli mukava tutustua ja jutella muutenkin. Kaikki pitivät jotenkin tosi eksoottisena, että olen Suomesta...muihin pohjoiseurooppalaisiin en ole vielä edes törmännyt, suomalaisista puhumattakaan. Tosin sain kuulla, että suomen kielen laitoksella on joku harjoittelija Turusta, joten sen kanssa tavataan varmaan ensi viikolla. Suurin vaihtari-ryhmittymä näyttävät olevan saksalaiset, hollantilaiset ja espanjalaiset, lisäksi Puolasta on yllättävän paljon porukkaa. ISF vaikuttaa aktiiviselta yhteisöltä, joka järkkää paljon tapahtumia Firenzessä ja matkoja eri puolille Italiaa. Yritimme ilmoittautua lauantain päiväreissulle Cinque Terreen, mutta se oli loppuunvarattu. Höh. Seuraava reissu järjestetään onneksi 11.10., silloin uusi yritys.

Moyo.

Parhaiten olen tutustunut hollantilaiseen Marijeen, unkarilaiseen Eszteriin sekä saksalaisiin Annaan ja Brendaan. Opiskelemme kaikki humanistisessa tiedekunnassa, ja onneksi muutkin tuntuvat olevan vähän pihalla kaikesta. Erasmus-toimiston boheemissävytteinen mamma oli ollut kaikkien mielestä varsin sekava kokemus. Itse olen sentään niinkin hyvässä vaiheessa, että näen keskiviikkona suomen kielen proffia, joiden kanssa jutellaan tandem-tuntien järjestämisestä italialaisten opiskelijoiden kanssa ja muista kursseistani (pari niistä voin ilmeisesti suorittaa kirjatenttinä, huimaa!) Ajattelin aloittaa lisäksi vaihtareille tarkoitetun italian kielikurssin, toivottavasti siitä on hyötyä. Välillä iskee epätoivo muiden puhuessa niin sujuvasti, mutta sitten muistutan itseäni, että opin koko ajan ja senhän takia täällä olen. Plus suurin osa on opiskellut italiaa about kolme VUOTTA, ei kolmea kurssia...

Torstaina oli samanlainen aperitiivi-setti samalla kadulla, mutta eri paikassa. Ruoka oli parempaa ja väkeä oli vähemmän (suurin osa saksalaisia). Kaikki vaativat, että puhun heille suomea, se kun kuulosti kuulemma niin hauskalta ja erilaiselta. Opetin sanat hämähäkki ja epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän. "Nooo, I don't believe you!" "Are you sure it means something?" Indeed. Mietimme Marijen kanssa hetken myös jatkobaariin lähtemistä, mutta uni vei tällä kertaa voiton. Kahden "iltakävelyn" perusteella voin jo suunnilleen sanoa, että Firenze tuntuu turvalliselta kaupungilta. Osittain se johtuu siitä, että turisteja on keskusta-alueella kaikkialla ja kaikkina aikoina runsain mitoin, katuvalaistus on tehokasta ja ravintolat, kahvilat ja jopa tavalliset liikkeetkin ovat auki yömyöhään. Sen sijaan päivällä on siestaan verrattavissa oleva aika, riposo, jolloin monet liikkeet pitävät ovensa kiinni. Tuntuu, että kaupunki nukkuu päivällä ja herää henkiin vasta illemmalla - silloin valot syttyvät, musiikki soi, katukauppiaat myyvät ruusuja ja heittelevät ilmaan valopalloja ja vastapäätä asuva nainenkaan ei roiku puhelimessa vaan on jossain muualla.

Yöllinen keskusta.

Tänään perjantaina oli yliopiston järjestämä Welcome Day, joka myöhästyi puolella tunnilla ja siirtyi alkuperäisestä salista toiseen teknisten ongelmien takia. Infotilaisuus selvitti päätä kuitenkin jonkin verran esimerkiksi tentteihin ilmoittautumisista ja opintopisteiden rekisteröinnistä. Täällä on vielä käytössä paperinen "opiskelijakortti", johon professorit kirjoittavat käsin suoritetut opinnot ja tentit! Monesta asiasta huomaa, että Italia on pikkuisen oma maailmansa ja laahaa vuosikausia perässä etenkin tekniikan suhteen. Asunnon vuokrankin maksan paikallisessa postitoimistossa bollettino-nimisellä lipukkeella antamalla siihen vaaditut tiedot - systeemi on vähän kai verrattavissa muinaiseen postipankkiin, jossa rahaa pystyi lähettämään eri tahoille. En silti valita (kauheasti), vaan olen lähinnä huvittunut. Sehän on kaiken ydin, että oppii uusia asioita ja tapoja uudesta maasta ja sen kulttuurista. Infon jälkeen Anna, Marije ja minä lähdimme kahville, ja ehdimme sisään juuri ja juuri ennen valtavaa raekuuroa. Terassin varjot lähtivät melkein lentoon ja kadut lainehtivat. Kuuron jälkeen näytti kuin maassa olisi ollut lunta - pieniä, täydellisen pyöreitä raepalloja kaikkialla. Ja nyt paistaa aurinko ja on taas superlämmin. Italian ihmemaa tosiaankin - koe kaikki neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä.

Tämän loppuviikon leikin vielä turistia uimahallin tuoksuisessa hostellihuoneessani, johon olen jo hälyttävän kiintynyt, mutta maanantaina pääsen toivottavasti jo sisustamaan tulevaa huonetta ja opinnotkin alkavat. Odotan sitä oikeasti jo tosi paljon. Odotan, että pääsen kiinni italialaiseen arkeen, että voin vaihtaa kameralaukun tavalliseen ja kokata ja tiskata kotona. Että täällä olisi ylipäätään paikka, jota kutsua kodiksi. Siihen saakka, ciao!

Täällä riittää kauniita auringonlaskuja.

Ponte Vecchio.

Gelatoooooo !