Amo questa città, amo Helsinki

Koti-ikävä. Sitä on välillä ollut, myönnettävä se on. Rakastan Helsinkiä ihmisineen ihan mielettömästi, sen kesää ja syksyä ja jopa talveakin, ehkä tajuan sen nyt ensi kertaa kunnolla. Suomessa on helppo valittaa kaikenlaisesta, mutta Italiassa asuessa (näinkin lyhyen aikaa) huomaa kotimaan hienoudet. Suihkusta tulee lämmintä vettä, hanat avataan käsin eikä jalkapolkimella, laskut voi maksaa verkkopankissa ja niin pois päin. Mutta rakastan minä Italiaakin, pakko sekin on myöntää. Suurin tragedia tällä hetkellä taitaa olla vain se, että en näe Vain elämää-jaksoja netistä, en voi sietää italialaisen ambulanssin melodiaa ja autoilijat ovat törkeitä ja piittaamattomia. Eli ei paha, koska olen itsekin surkea kuski.

Eilen rakastuin kaupunkiin yhä vain lisää, kun olimme Annan, Marijen, puolalaisen Ursulan ja ranskalaisen Lizin kanssa Duomolla juomassa viiniä ja nauttimassa paikallisesta perjantai-illan tunnelmasta. Se piti sisällään valtavasti ulos lähteneitä ihmisiä, innokkaita sisäänheittäjiä ("5 shottia 5e, vain teille belle donne, vain tänään") ja uskomattoman lämpimän ja lempeän sään. Todistimme myös Duomon edessä tapahtuneen kosinnan...Mies oli repinyt jostain orkesterin ja punaisia ruusuja, tavallaan meni ällöydessään jo vähän yli, mutta ei sitten kuitenkaan. Olimme kaikki ihan kananlihalla kosinnan jälkeen ja hurrasimme tuoreelle kihlaparille - Firenze on rakkauden kaupunki. On niin hauska puhua eri maiden tavoista, kielestä ja vaikkapa ruokakulttuurista muiden vaihtareiden kanssa. Muut tytöt olivat ihan järkyttyneitä kuullessaan, että Suomessa syödään poroa:
"So you eat Rudolph the Reindeer??"
Yksi asia, johon on ollut vaikea tottua, ovat poskisuudelmat tervehdittäessä ja lähdettäessä. Mutta parempi vain tottua, koska niin täällä tehdään. Ajoittaista Suomi-ikävää helpottaa huomattavasti, että olen jo saanut hyviä kavereita, ja kämppiksetkin tulevat toivon mukaan olemaan sellaisia.

Illanviettoa Duomolla.

Lopuksi ajattelin vielä postata kokoelman Firenzen luovasta katutaiteesta, jota on paljon ja kaikkialla, kun vain pitää silmät auki. Tänään ja huomenna aion todellakin vain ottaa rennosti (illemmalla tyttöjen kanssa syömään, mutta ei sen kummempaa) ja nauttia italialaisten tv-ohjelmien annista; juontajien propellihatuista ja yhteislauluista. Jeii !