Otto lähti, syksy tuli

Blogi on ollut nyt hetken aikaa nukuksissa, sillä Otto lennähti tänne viime keskiviikkona peräti viikoksi (!!) ja koneella istuminen jäi unholaan. Oli ihana viikko, vaikka emme tehneetkään mitään ihmeellistä. Ainoa "turistijuttu" oli Duomon kupoliin ja kellotorniin kiipeäminen, muuten aika kului lähinnä istumalla eri kirkkojen portailla, puistojen penkeillä, Piazzale Michelangelolla tai ravintoloiden terasseilla nauttimassa viimeisistä todella lämpimistä päivistä. Tykkäämme molemmat istua jossain, missä voi tarkkailla ohikulkevia ihmisiä. Firenzessä tarkkailu lipsui välillä turisteille hihittelyn puolelle, sillä jos jonkinlaista selfie stickin kanssa heilujaa täällä parveilee. Ihmettelimme myös tikkitakkien ja leopardikuosien määrää; kyseinen muoti taitaa rantautua meille jälkijunassa keväällä tai viimeistään seuraavana syksynä. Viikon lempihokemaksi muodostui "tikkitakki-perhe takaoikealla" tai "leopardi lähestyy."

Taas jossain portailla.

Paita sävy sävyyn Duomon kanssa!

Kiinnitimme myös huomiota nyrpeisiin pariskuntiin, etenkin naisiin, jotka kantoivat kalliiden muotiliikkeiden paperikasseja ja poseerasivat tylsistyneen näköisinä kenties maailman kauneimman kirkon edessä. Ehkä mies ei suostunutkaan ostamaan sitä kalleinta käsilaukkua tai kaulakorua, ja koko loma oli sitten pilalla. Mutta kyllä Firenzessä myös rakkautta riittää, ei tämä pelkkien nyrpeiden turistien kansoittama kaupunki ole. Itse asiassa lämpimät illat, valaistut sillat, katusoittajat ja ruusukauppiaat melkein huutavat pariskuntia nojailemaan toisiinsa ja tuijottelemaan hölmöinä - ehkä mekin siihen hieman syyllistyimme. Päiväohjelmaamme kuului nojailun lisäksi lähes joka päivä aamuhetki jossain kahvilassa. Halvin ja mukavin löytyi kotikadulta eli Via San Gallolta, molempien juomat ja croissantit yhteensä 4€. Caffe americano on lähinnä suomalaista kahvia, ja se on italialaisten mielestä aivan hirveää myrkkyä. Yhdessä paikassa Otolle tuotiin pieni määrä kahvia ja rinnalle kuppi kiehuvaa vettä. Siinä hetki mietittiin, että mitäs ihmettä, ennen kuin tajuttiin jutun idea: sekoita itse. Caffe Rosano on yksi suosikeistani, ja siellä on myös mukava henkilökunta, joka tuntuu tuntevan jokaisen asiakkaansa.

Caffe Rosanossa.

Lauantaina teimme loistavan löydön aivan sattumalta, kun Santa Grocella järjestettiin Mercatino internazionale eli kansainvälinen tori. Tarjolla oli eri maiden parhaat palat, mm. paellaa espanjalaisittain, kreikkalaisia souvlakeja, brasilialainen katukeittiö, englantilaisia pikkuleipiä, marmeladeja ja teetä, belgialaista suklaata jne. Kaikenlaista löytyi, ja tietenkin ruuan lisäksi myös jokaiselle maalle tyypillisiä myyntiartikkeleita. Suomikin oli edustettuna: porontaljoja, avaimenperiä, pehmoleluja, villapaitoja ja turkkeja. Ja myyjä, joka ei puhunut suomea. Olisimme ehkä kaivanneet enemmän jotain meille tyypillistä ruokaa ja juomaa, kuten muilla mailla. Sen sijaan maatamme edusti kasa husky-, hirvi- ja poropehmoleluja. Riistapyöryköitä emme siis saaneet, mutta päädyimme syömään saksalaiset hodarit perinteisellä wurstilla, oli mielettömän hyvää. Ja päälle tietenkin saksalainen lager. Maistiaisia oli tarjolla yllin kyllin; juustoja ja hilloja, leivonnaisia ja leipää, salamia ja suklaata. Kojuissa soi maalle tyypillinen musiikki ja tapahtuma oli auki yömyöhään. Yleensäkin teemme reissuillamme parhaat löydöt aina silloin, kun emme varsinaisesti etsi, vaan harhailemme vain. Sama pätee myös toisin päin: kun yritimme Oton viimeisenä (kaatosateisena) aamupäivänä löytää nopeasti jonkin kivan ja kohtuuhintaisen kahvilan, ei sellaista yhtäkkiä löytynytkään mistään. Normaalistihan niitä putkahtelee esiin joka nurkan takaa.

Pizzaiuolon (pakko se on vain viedä jokainen täällä vieraileva sinne, ei voi mitään) lisäksi makumatkailimme Maran suosituksesta ZaZa-nimiseen ravintolaan, jossa saimmekin mielettömän hyvää ruokaa. Palvelu oli vähän leipiintynyttä ja turisteja oli enemmän kuin paikallisia, mutta kyllä sen grillatun kannarinnan ja rosmariini-perunoiden takia kannatti naapuripöydän leveää jenkkiaksenttia sietää. Oli myös huvittavaa seurata takanamme ruokailevien aasialaisten käyttäytymistä: välittömästi annosten saavuttua jokainen kaivoi samanlaisen Nikonin laukustaan ja aloitti räpsimisen. Koimme yllättävän hyvän makuelämyksen myös ostettuamme pulled pork-tyyppiset leivät markkina-alueen luona seisovasta myyntikojusta. Kovasti paikalliset herkkua ostivat, ja kysyin sitten yhdeltä, mitä leipä pitää sisällään ja onko se hyvää. Vastaukseksi saimme vuolaat kehut ja selvityksen, että leipä on parasta, mitä Firenzessä voi muutamalla eurolla syödä. Ei ehkä kannata miettiä liikaa, mitä lihaa täytteessä oli käytetty, mutta olipahan hyvää. Ollessani torstaina pakollisella kielikurssilla Otto seikkaili muutaman tunnin yksin ja sattui löytämään kauppahallin yläkerrasta kivan ravintolamaailman, joka on auki kahteentoista yöllä. Pakko kokeilla joskus, nyt emme ehtineet.

Maanantaina olimme Tiinan ja Tiinan poikaystävän kanssa aperitiiveilla ja sen jälkeen lasillisilla Rexissä. Juttu luisti ja naurua riitti, lisäksi todistimme baarimikon rentoa otetta työhönsä (hän esimerkiksi joi shotteja asiakkaiden kanssa) ja muutaman kanta-asiakkaan varsin rempseää käytöstä. Sinä yönä oli niin lämmin, että istuimme vielä puolenyön aikaan ulkona pelkkä kynttilä lämmikkeenä. Sen sijaan lauantaina puhalsi kylmä ja ankara viima, ja etenkin joen varrella ja silloilla oli jäätävän kylmä. Nyt onkin äärimmäisen vaikea pukeutua, sillä yön ja päivän välinen lämpötilaero on kymmenisen astetta: päivällä +20, yöllä +10 tai vähemmän. Otonkin kanssa istuskelimme päivisin ulkona lyhythihaisissa paidoissa ja saimme jopa vähän väriä, mutta iltoja varten piti varata hanskat, takki ja kaulaliina. Italialaiset käyttävät nyt jo kunnon vuoritakkeja ja talvisaappaita, kun taas Tiinan kanssa yritämme kulkea nahkatakissa ja tennareissa niin kauan kuin mahdollista. Ja paikalliset katsovat taas, että mikä ihme noita suomalaisia vaivaa. Minua on muuten peloteltu etukäteen siitä, kuinka kylmiä Italian asunnot ovat talvella. Asteita on kuulemma yleensä 15-18 ja nukkumaan mennään pipo päässä ja villasukat jalassa, pitkähihaisessa paidassa. Torstaina tapahtui kuitenkin ihme ja ilo, kun asuntomme patterit oli laitettu päälle. Eikä edes millekään haalealle kädenlämpö-asteelle vaan ihan oikeasti kuumalle. Kämppikset sanoivat, että täällä oli viime talvena sisällä jopa liian lämmin. Ei haittaa tällaista vilukissaa yhtään!

Nyt on siis Firenzeä esitelty poikaystävällekin, joka muuten tulee tänne uudestaan jouluksi perheeni kanssa. Ja nyt on jo marraskuun alku, eli olen ollut täällä kohta kaksi kuukautta, melkein huomaamatta. Aikamoista. Onnekas muuten olen, kun olen saanut niin paljon tukea ja kannustusta tänne lähtöön, enkä ihmettelyä tai syyllistämistä. Tai no juu, muutama on kyllä hämmästellyt, että ihan todellako lähden opiskelemaan suomen kieltä Italiaan. Siihen selvennän, että oikeastaan enemmänkin suomen kieltä opettamaan ja italian kieltä oppimaan. Joka tapauksessa pari vaihtarituttua kokee inhottavaa syyllistämistä poikaystävän suunnalta, eikä puhettakaan, että he tulisivat Firenzeen vierailulle. Ulkomaille muuttavaa voi joku toki kutsua itsekkääksi omien unelmiensa tavoittelijaksi, mutta mielestäni itsekkyyttä on myös toisen ihmisen rajoittaminen ja ainutkertaisten mahdollisuuksien torppaaminen. Riippuu tietysti asiasta, mutta jos nyt puhutaan vain muutaman kuukauden vaihto-opiskelusta. Totta kai pohjustin lähtöä pitkään ja kysyin lopulta mielipidettä suoraan - Oton ensimmäinen kommentti taisi kuulua jotakuinkin näin:

-Mahtavaa. Voisinpa mäkin lähteä.

Nyt on ollut siis vähän spesiaalia Firenze-elämää vierailijoiden ansiosta. Vähän on avainta pudoteltu kaivoon, syötetty kämppiksille Suomi-suklaata ja salmiakkia, maisteltu viinejä, naurettu turisteille, kivuttu Duomon kupoliin, menty vähillä yöunilla ja skipattu muutamat luennot, mutta ihanat pari viikkoa on ollut. Aika palata ruotuun ja arkeen. Italian ilmastokin taitaa olla samaa mieltä, sillä juuri tänään, Oton viimeisenä päivänä, on satanut ihan kaatamalla. Marraskuu iskee tännekin; ehkä vähemmän pimeänä, mutta kenties yhtä sateisena. Onneksi on kuumat patterit.

Perjantai-birra.