Joulun odotusta italialaisittain

Tässä teille paikallinen hyvän mielen musiikkivideo, jonka kielikurssin opettajamme meille yhdellä tunnilla soitti. Esittäjänä Daniele Silvestri, kappaleen nimi Salirò. 

Svengaavan kesäisistä sävelistä huolimatta tämä on itse asiassa pikainen postaus (lähinnä pläjäys huonolaatuisia kännykkäkuvia) siitä, kuinka joulu lähestyy ja Firenze verhoutuu vähitellen valoihin ja koristeisiin. Ihmeellinen ajatus, että ensi viikolla on jo joulukuu, mutta pakko kai se on uskoa. Ensimmäistä kertaa en koe joulufiilistelyn aikaa Suomessa, mikä on vähän onttoa. Tykkään ihan liikaa joulukorttitalkoista, piparien ja torttujen leipomisesta, glögin juomisesta, pikkujouluista, lahjaostoksista, jouluvalojen asentelusta, kynttilöistä ja joululauluista. Täällä on lempeämpi sää ja valoisampaa, mutta joulufiilikseen on kyllä vaikea asettua. Olemme päättäneet järjestää Tiinan ja Sallan kanssa jonkinlaiset Suomi-pikkujoulut, glögiäkin löytyy jo omasta takaa täällä vierailleiden ystävien ansiosta. Pikkujoulut eivät tietenkään ole mitään ilman torttuja ja pipareita, mutta ei niitä täällä ainakaan valmiina myydä. Taikinat voi tietysti itse tehdä, jos vain kaikkia aineksia löytyy.

Tämän viikon sunnuntaina on jälleen kuukauden suurin kirppis Piazza dei Ciompilla, toivottavasti ei sada! Tiinan kanssa aiotaan metsästää sieltä mahdollisimman paljon joululahjoja. Eilen pidimme muuten taas suomen kielen tunnin yhdessä, aiheena essiivi ja translatiivi. Laadin opiskelijoille hienon tehtävämonisteen kuvineen kaikkineen - unohdin vain pienen pikkuseikan, eli kääntää etukäteen muutamat vaikeammat lauseet italiaksi. Opiskelijat sitten kysyivät tunnilla, mitä tarkoittaa valmistua insinööriksi ja osoittautunut vaikeaksi. Onneksi oli sanakirja. Ja onneksi opiskelijat ovat oikeasti tosi hyviä ja vain muutama ilmaus tuotti hankaluuksia. Lopuksi parit tekivät keskenään omia dialogeja, joissa tuli käyttää mahdollisimman paljon essiiviä ja translatiivia. Esimerkiksi seuraava repliikki oli ihan mieletön:

Eilen mä istuin mun sohvalle erittäin väsyneenä, koska mä menin pelaamaan jalkapalloa. Mä pelasin tosi hyvin, mutta mun joukkuetoverit muuttuivat vihaisiksi, koska mä en syöttänyt palloa. Mutta mä tulin sisään pukuhuoneeseen iloisena, koska minun joukkue voitti. 

Tottakai minulta tarkistettiin sellaiset sanat kuin joukkuetoveri, syöttää ja pukuhuone. Mutta silti, upea repliikki. Jännä, millaisia ylpeyden tunteita voi tuntea "oppilaastaan", vaikka en heidän varsinainen opettaja olekaan. Mutta juuri niiden ylpeyden tunteiden ja onnistumisien takia haluan opettajaksi, vaikka ammatissa on se toinenkin, kuormittava puoli. Paljon se ottaa, mutta niitä hyviä hetkiä ei voita sitten (melkein) mikään. Satuesitelmäni hahmottuu ja kirjatentin matskut on nyt tulostettu ja lainattu. Melkoinen nivaska. Hyvä silti, että on tekemistä, etenkin niille joulun jälkeisille yksinäisille päiville.

Näin kivasti yksi kauppa tervehtii asiakkaitaan (Salve = Terve).

Herkkuhetki eurolla.

Ihana (ja täysi) divari kotikadulla.

Kaduille asennettujen valojen lisäksi täällä näkyy joulukuusia ja -koristeita, ja kaupoissa soivat joululaulut. Yksi vaihtari mainitsi, että Italiassa on jopa laki, joka velvoittaa isommat kaupungit koristelemaan katunsa jouluksi. En ole tuota osannut mistään tarkistaa, mutta tämän maan omituiset käytännöt tuntien en ihmettelisi kyseistä lakia lainkaan. Joulumarkkinat kuuluvat tietenkin asiaan, mutta ne sentään alkavat vasta joulukuun puolella. Santa Grocen joulutori on itse asiassa maankuulu, eli mahtavaa olla ns. ytimessä. Jouluaatto on Italiassa arkipäivä, monet ovat silloin töissä ja liikkeet ovat auki myöhään. Aattoiltana syödään kuitenkin (Italian mittapuulla melko vaatimaton) jouluateria, jolla tarjotaan usein kalaa ja antipasteja, jälkiruuaksi kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Keskiyöllä lähdetään jouluyön messuun, josta palatessa syödään il panettonea eli jäätävän kokoista pullakakkua. Niitä näkee jo kaupoissa. Lahjat annetaan vasta joulupäivänä. Silloin on myös "oikean" jouluaterian vuoro: se on erittäin runsas ja kestää useita tunteja, sisältäen antipastoja, pastaa, lihaisaa pääruokaa (esim. fasaania, kalkkunaa tai helmikanaa) ja alueelle tyypillisiä jälkiruokia. Tuli ihan nälkä kun tuota kirjoitti. No, tänä vuonna päästään viettämään joulu italialaisittain ja toivottavasti myös syödään yhtä pitkään ja hartaasti!

Valoa pimeyteen.

Paikallinen tavaratalo pursuilee jo joulujuttuja.