Marraskuu selätetty

Nyt on vähän kulttuuriakin koettu täällä. Heti ensimmäisestä viikosta lähtien puhuimme tyttöjen kanssa, että pakko mennä katsastamaan vähintään Picasso-näyttely Palazzo Strozziin täällä taiteen ihmekaupungissa. Eilen saimme (vihdoin) aikaiseksi näyttelyyn lähtemisen, ja kannatti kyllä käydä. Mukanamme oli myös Ursulan puolalainen kaveri, joka halusi tämän näyttelyn ehdottomasti nähdä. Picasson lisäksi näytillä oli useiden muidenkin taiteilijoiden töitä, pääasiassa espanjalaisia modernisteja. Lisäksi näyttelyn sisäänpääsy oli opiskelijoille ja alle 26-vuotiaille vain 4 €. Missään ei kielletty kuvaamista, joten ehdimme ottaa kännyköillämme yhden räpsäisyn, ennen kuin näyttelyn työntekijä tuli kieltämään brutaalin toimintamme. Ups. Kannattaisi ehkä panostaa muutamaan kieltokylttiin, niin ei tarvitsisi jokaiselle erikseen sanoa? Näyttelyn lopussa oli mahtava, kävijöitä aktivoiva "piirtopöytä", vai miksi sitä nyt kutsuisi. Vähän kuin vanha kunnon Paint, mutta kosketusnäytöllä. Tehtävänantona oli piirtää hirviö, ja tartuimmekin toimeen kaikki yhdessä. Tulos näkyy hieman alempana, olimme aika ylpeitä siitä! Näyttelyn jälkeen suuntasimme älyttömän hyvään voileipäpaikkaan, jossa saa valita leivän täytteet lukuisista vaihtoehdoista, ja hintaa tulee vain 3,5 €. Nimi on Pino's Sandwiches ja sijainti lähellä Santa Grocea, kannattaa käydä.

"Ei kuvia!"

Yhteistyömme tulos.

Marraskuun viimeiselle viikolle mahtui myös "kämppis-ilta" eli ihana yhteinen illallinen keittiössämme. Sieltä oli myös sopivasti palanut lamppu, eli aterioimme tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Lampuua ei ole muuten kukaan tullut vieläkään vaihtamaan, vaikka asiasta on soitettu jo kaksi kertaa. "Si, si, aspetta, tranquilla." Eli odotellaan. Siihen saakka meillä on käytössä Maran todella tehokas jalkalamppu, eli aivan pimeässä ei sentään tarvitse kokkailla.

Ruokana oli Giadan isoäidin tekemää ragua, itse keittelimme tuorepastan ja teimme salaatin. Jälkiruuaksi oli keksejä ja teetä yhteisten tilojen divaanilla - päädyimme katsomaan leffan Piukat paikat, italiaksi A qualcuno piace caldo. Kyseessä oli siis mustavalkoinen, Marilyn Monroen tähdittämä kuuluisa pätkä, italiaksi dubattuna tietenkin. Juoni oli mielettömän viihdyttävä, olen kyseisen elokuvan joskus nuorempana nähnyt, mutta en muistanut siitä paljoakaan. Marilynin roolihahmon nimi oli Sugar, mikä oli käännetty suoraan italiaksi: Zucchero. Kuulosti ehkä aavistuksen koomiselta!

Tunnelmallinen illallinen pimeässä keittiössä.

Piukat paikat (1959), toimi edelleen!

Muuten marraskuun viimeiset hetket kuluivat parin aperitiivi-illan, siivoilun ja muun arkisen puuhailun lomassa. Yhtenä päivänä tajusin taas kerran, kuinka hyödyllisiä keksintöjä uuni ja mikro ovatkaan, vaikka pidin niitä aikaisemmin itsestäänselvyyksinä. Eilen kokkasin nimittäin kanaa ja riisiä, ja tänään yritin niitä sitten lämmitellä kattilassa. Voin kertoa, että vaati paljon öljyä ja kärsivällisyyttä, ettei riisi palanut kiinni pohjaan. Helpompaa olisi ollut varmaankin vain keittää uudet, mutta se taas tuntui kauhealta haaskaukselta. Kämppiksillä oli hauskaa epätoivoista lämmittely-yritystäni seuratessaan. Sunnuntaina olimme Tiinan kanssa Piazza dei Ciompin kirppiksellä, ja löysimmekin muutaman joululahjaksi kelpaavan jutun. Tiina puntaroi hienon, antiikkisen peilin ostamista, mutta kotiuttaminen kuitenkin jäi. Myynnissä olisi ollut tosi upeita ja persoonallisia huonekaluja, lamppuja ja koriste-esineitä, mutta eihän niitä mitenkään järkevästi saa täältä Suomeen rahdattua. Ja eiväthän ne nyt ihan kirppis-hintoja olleet, kun ammattimaiset antiikkiliikkeiden myyjät olivat kyseessä. Toisaalta tuolla kirpputorilla näki ihan kaikenlaisia myyjiä ja kaikenlaista myytävää, toinen ääripää ovat myyntipöydän virkaa ajavat lakanat ja itse valmistetut myyntiartikkelit.

Vaikea uskoa, että on jo joulukuu, mutta niin se vain on nähtävä. Tässä sitä mennään, viimeiset kaksi kuukautta. Partiolaisten luukkuja availlaan. Itsenäisyyspäivää jotenkin juhlitaan (saisiko Linnan juhlat näkymään suorana jostain netistä?) Joulutorit aloittavat Santo Spiritolla ja Santa Grocella (hehkuviinin saanti on siis turvattu, mutta myydäänköhän siellä pipareita tai torttuja?) Esitelmäni suomalaisista saduista lähestyy (18.12.), pienoinen paniikki nousee. Lämpöä on edelleen päivisin +17, uskomatonta. Toisaalta myös sataa usein. Toisaalta se ei haittaa. Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Anna ja Tiina.

Kaunista!