Joulu Italiassa

Hurraa, uusi vuosi, parempi vuosi! Italia-joulumme oli jännittävä, erilainen ja täynnä tunnelmaa. Perheemme on aina viettänyt joulunsa Suomessa, joten tämä oli kaikille virkistävää vaihtelua. Yritimme tehdä kaiken niin italialaisittain kuin mahdollista, panettone-kakusta jouluyön messuun saakka. Täällä jouluaatto on melko lailla tavallinen työpäivä ja kaikki kaupat ja ravintolat olivatkin auki normaalisti - varsinaiseen joulun viettoon täällä hiljennytään vasta 25.12. Mekin kävimme aattona syömässä ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme keskiyön messuun Duomoon. Olin odottanut siltä paljon, mutta se oli ehkä pienoinen pettymys - enemmän turistishow kuin hiljentymisen paikka. Ovet olivat siis koko messun ajan auki ja ihmisiä lappasi jatkuvana virtana sisään ja ulos, kamerat ja puhelimet lauloivat eikä alttarille nähnyt kunnolla. Onneksi tajusimme pistäytyä kotimatkalla Santo Spiriton kirkossa, jonne paikalliset olivat Duomon sijaan päätyneet. Sieltä löytyi jo vähän tunnelmaakin.

Kotona (joka muuten oli oikein kiva ja moderni kämppä Santo Spiriton lähellä) korkkasimme panettonen ja keittelimme glögiä. Italialaisten "joulupulla" eli paikallinen kuivakakku oli jännä kokemus: puoliksi kakkua, puoliksi pullaa, ja vähän sellainen höttöinen, raa'an taikinan maku mukana. Enkä tiedä, mistä ihmejauhoista ne tuolla leivotaan, kun järkälemäisiä kakkuja myydään kahden ja kolmen euron hintaan! Ei paha todellakaan. 

Joulupäivänä pidimme kiinni Suomi-perinteistä ja keitimme riisipuuroa, manteleineen ja kaneli-sokereineen kaikkineen. Myöhemmin syömämme jouluateria koostui kaloista, ilmakuivatuista kinkuista ja juustoista, pastasta, salaatista ja kinkun virkaa toimittaneesta, kauppahallista ostetusta uunipaistista. Erilainen jouluateria ja laatikot ja rosollit uupuivat, mutta ei huono ollenkaan. Olimme syömisen suhteen italialaisia huomattavasti nopeampia, sillä täällä päin on tapana istua joulupöydän ääressä useita tunteja nautiskellen ja seurustellen. 25. päivä on Italiassa ilmeisesti myös nuorison "ulkoiluilta", sillä lähtiessämme illalla yksille kohtasimme armottomat jonot etenkin Santo Spiriton aukion ainoassa auki olevassa paikassa. 26. päivä taas oli selvästi KAIKKIEN ihmisten ulkoilupäivä, sillä keskusta oli tupaten täynnä populaa. Lähinnä turisteja, mutta myös paikallisia oli lähtenyt sulattelemaan jouluruokia ihmisten pariin. 

Meillä oli koko viikon ihanat ilmat, vaikka sadettakin oli luvattu (Italian säätiedotuksiin ei kannata pahemmin luottaa). Pari pilvisempää päivää mahtui joukkoon, mutta muuten kävi vierailla taas mahtava tuuri. Nautimme auringonlaskusta Piazzale Michelangelolla ja ensi kertaa pääsin ihailemaan iltavalaistusta myös Duomon kupolista; aikaisemmin olen ollut siellä vain päivällä. Koko perhe kiipesi n. 460 porrasta ylös asti, pakko olla vähän ylpeä! Ja kyllä muuten kannatti, niin upea oli auringonlasku. Muuten viikko meni kävellessä (paljon!!), kierrellessä ja hyvää ruokaa syöden ja kokaten. Pizzaiuolo osoitti jälleen mahtinsa, kun kaikki vakuuttelivat kilvan, etteivät ole saaneet parempaa pizzaa missään, ikinä. Gelato maistui vielä joulukuussakin ja pyöräkaupan ja -korjaamon avaava veljeni sai paljon polkupyöräaiheisia paitoja kotiin viemisiksi.

Nyt olen Suomessa ja se tuntuu ihan epätodelliselta. Tulin kotiin kun Suomi oli kauneimmillaan; puut kuorrutettu lumihunnulla ja pakkanen nipisteli kipakasti poskia. Oli ollutkin sitä tunnetta jo ikävä. Nyt on tietysti vähän vetisempää, mutta ei se menoa haittaa. Luen tentteihin ja palaan 11. päivä tekemään ne ja hoitamaan lähtöön liittyvät käytännön järjestelyt, sitten se on siinä. Siihen saakka blogikin uinuu, ennen viimeistä, ultimaattisen upeaa (?) tiivistelmäpostausta kaikesta. Tähän vielä veljeni ottamia sekalaisia kuvia jouluviikolta, nauttikkee!