Tenttiviikko

Nopea pikapäivitys täältä Firenzestä. Tentit on nyt tehty ja täällä homma toimii sikäli mukavasti, että tulokset saa tietää heti. Tentin sisältävistä kursseista sain siis 30/30 ja 27/30, voisin sanoa olevani tyytyväinen! Lukuloma Suomessa tulikin käytettyä yllättävän tehokkaasti lukemiseen, vaikka muuta alun perin vähän pelkäsin.

Rekisteröinti ei taas mennyt ihan putkeen, eli kursseista yhden kirjaamisen kanssa oli teknisiä ongelmia. Sitä yritetään selvitellä uudestaan huomenna, sitten vasta voin mennä Erasmus-toimistoon palauttamaan opiskelijakortin ja homma on paketissa. Sekään toimisto ei ole auki kuin maanantaina, tiistaina ja torstaina, eli toivotaan, että ongelma saadaan ratkaistua mahdollisimman pian. Suomen kielen proffa Lena sanoikin minulle vihaavansa nykyistä sähköistä järjestelmää, jonka kanssa on aina jotain ongelmia. Pari vuotta sitten kurssien rekisteröinnit hoidettiin vielä vanhanaikaisesti paperilla, mutta silloin homma ainakin toimi. Lenan sanoin:

"Täällä yritetään liikuttavan kovasti pysyä kehityksen tahdissa, mutta ei Italia ole vielä valmis."

Niinpä. Oli kyllä huvittavaa seurata, kuinka kolme naista ihmetteli ongelmaa kädet heiluen, äänenvoimakkuus nousten, soitellen eri paikkoihin...suomalaiset olisivat vain naputelleet koneella hiljaisina, raapineet otsaansa hämmentyneinä ja ehkä suostuneet lopulta toteamaan jotakin lakonista, tyyliin "ei tää nyt kyllä toimi. Tule huomenna uudestaan." Täällä huomaa kyllä heti, jos jotain on pielessä ja myös näytetään rohkeasti, miltä se tuntuu.

Viimeisellä viikollani täällä olen (kylläkin hieman flunssaisena) yrittänyt nauttia viime hetkistä ja viimeisistä kerroista: viimeiset lounaat vakkaripaikoissa, viimeiset Ponte Vecchion ylikävelyt, viimeiset silmäykset joelle, viimeiset täytetyt leivät Pinos':ssa, viimeiset käynnit Conadissa, viimeiset aperitiivit. Olen ostellut viemisiksi ihan liikaa Marvis-hammastahnaa ja kävellyt tuttuja katuja vähän haikeana. Kyllä tästä neljässä kuukaudessa ehti tulla tuttu ja tärkeä. Varmasti kävelen näitä katuja, tuoksuttelen tuttuja tuoksuja ja käyn tutuissa paikoissa unissa ja muistoissa. Nyt on sellainen olo, että Firenze on läpikotaisin koluttu ja totaalisen nähty, mutta ehkä joskus pitkän ajan kuluttua palaan verestämään muistoja, kiipeän Duomoon viidennen kerran ja katson, onko mikään vieläkään muuttunut tässä ikuisen taiteen ja historian pyhätössä.

Huomenna nähdään tyttöjen kanssa, toivottavasti senkin jälkeen ainakin kerran ennen lähtöäni. Täällä on muuten ihanan tyhjää ja rauhallista nyt, tai ainakin verrattuna alkusyksyyn ja joulun aikaan. Aurinkoista ja lämmintä on ollut, päivisin +15. Jotenkin keväinen fiilis, Suomen huhti-toukokuu. Päivittelen tänne vielä, miten tuon rekisteröinnin kanssa käy ja pääsenkö ikinä kotiin (:DD), pysykää kuulolla! Hetken vielä.

Munchenissa odottelin jatkolentoa rennosti.

San Gallo. Missä kaikki ihmiset??